Kvinkku, nuori pingviinin poikanen, eleli Etelänavalla pienessä iglussaan. Hän puki smaragdinvihreän kaulahuivinsa aamuisin lähtiessään seikkailemaan. Jokainen aamu tuntui Kvinkusta hurjan jännittävältä. Hänellä oli erikoinen tapata herätä jokainen aamu uudesta, oudosta paikasta. Öisin hän näki unia vauhdikkaista seikkailusta eri puolilla Maapalloa. Ellei hän muistanut palata koti-igluunsa ennen heräämistä, hän heräsi milloin mistäkin.
Tänä aamuna Kvinkku raotti varovaisesti silmiään. Aurinko ei ollut vielä noussut. "Ilma tuntuu mukavan viileältä, taidan kerrankin herätä kotoa." Kvinkku arveli. Pingviini pyörähti ketterästi räpylöilleen ja katseli ympärilleen. Jokin kuorsasi hänen vieressään. "Voi ei, joku nukkuu vielä iglussani." Hän tallusteli ulos ja huomasi maiseman näyttävän oudolta. "Eihän tämä ole edes mikään iglu, tämä on karhunpesä." Onneksi Kvinkku oli nähnyt karhuja ennenkin, ja tiesi niiden nukkuvan vielä sikeästi talviunta tähän aikaan vuodesta.
Uteliaana pingviininä Kvinkku lähti taapertamaan pitkin lumista mäkeä. Hanki kantoi keveää seikkailijaa helposti. Päästyään mäen harjalle, Kvinkku otti muutaman juoksuaskeleen ja hyppäsi laskemaan alamäkeen. Vauhti kiihtyi hänen liukkaiden höyhentensä ansiosta. Pieni kumpare lähestyi Kvinkkua. Hän pomppasi siitä ilmaan ja lensi komeassa kaaressa räpytellen siipiään. Tunturipöllöt läheisessä puussa huhuilivat innoissaan. Ne eivät ennen olleen päässet näkemään näin hurjaa mäenlaskua.
Kvinkku jatkoi taapertamistaan valkeassa maastossa. Hän halusi selvittää missä päin Maapalloa tänään seikkaili. Kohta hän tapasi ilveksen. He juttelivat ensin säästä, ja ilves hämmästeli Kvinkkua suuresti.
"Mistä olet kotoisin? Et näytä täkäläiseltä." Kysyi ilves.
"Olen Etelänavalta. Taidan olla kaukana kotoa. Missä olemme nyt?" Uteli Kvinkku.
"Olemme Lapissa, varmaankin Suomen puolella. Tuolla oikealla on Venäjä, edessäpäin Norja, ja vasemmalla Ruotsi." Ilves kertoi.
"Hmm, Suomessa olen jo käynytkin. Venäjä kuulostaa mielenkiintoiselta paikalta. Taidan lähteä käymään siellä." Päätti pieni pingviini tomerasti.
Kvinkku ei tietenkään aikonut tallustella pienillä jaloillaan niin kauas, vaan otti nokoset.
Nukkumisen Kvinkku osasi loistavasti. Ei aikaakaan kun hän jo uneksi kiitävänsä valtavan suurta rinnettä alas Venäjän vuoristossa. Hänen vihreä huivinsa hulmusi hurjassa vauhdissa. Vain suhahdus kuului Kvinkun kiitäessä alas. Hän näki muutamia eläimiä vuoren rinteellä. Enimmäkseen peuroja, mutta vilahtipa seassa pari ilvestäkin. Alempana hän mutkitteli hidastaakseen vauhtia ja näkikin kutsuvan näköisen luolan suun. Kvinkku tähtäsi suuaukolle, mutta tuli liian vauhdikkaasti perille. Hän liukui pitkälle luolan uumeniin. Siellä oli pimeää ja kylmää, mutta Etelänavan asukkina hän piti kylmästä. Oli aika herätä.
Venäjän vuoristoluolassa ei nähnyt juuri eteensä. Vain ulkoa tulevat auringonsäteet valaisivat hieman pimeää luolaa. Kvinkku äänteli hieman kokeeksi.
"Kaikuuko?" hän kysyi luolalta.
"Kaikuuko.. Kaikuuko.. kaikuuko.. kaikuu, kaikuu, kai..." kuului vastaus.
Kvinkku ihastui jykevään kaikuun ja lähti seuraamaan tätä vuoren onkaloa syvemmälle. Hetken taaperrettuaan hän kuuli puron solinaa. Hänen silmänsä alkoivat jo tottua pimeään, ja hän erotti seinästä pulppuavan vesivanan. Hän maistoi varoivaisesti puron vettä. Se ei oikeastaan maistunut millekkään. Puhdasta, kylmää vettä. Pieni pingviini hörppi virkistävää vettä pienen masunsa täyteen ja jakoi matkaa.
"Tömps, Tömps, Tömps." Askeleet kumisivat luolassa. Jokin lähestyi Kvinkkua, hän painautui äkkiä seinän syvennykseen. Hirvittävä lemu tuntui pingviinin nokassa. Jokin iso ja pahanhajuinen otus käveli häntä kohti. Se ei onneksi huomannut piiloutunutta pingviiniä, vaan jatkoi tömistelyään. Se kantoi raskasta nuijaa olallaan. Sen iho näytti vihreältä, ja nenästä valui iljettävä räkäklöntti. "Selvä peikko," tiesi Kvinkku. Onneksi se ei huomannut minua, peikot eivät ole kovin mukavaa juttuseuraa. Sen pistävä haju ehti tarttua Kvinkun höyheniin. Hyi että. Luola haarautui, vasemmalta alkoi pilkottaa valoa. Kvinkku seurasi käytävää ja hyppäsi vauhdilla rinteeseen tuulettelemaan peikon löyhkän pois untuvapeitteestään.